Onko sinul­la kuu­lo­lai­te pai­koil­laan? Olet­ko syö­nyt jo aamu­pa­lan? Minä toin sinul­le koti­te­kois­ta simaa ja munk­ke­ja”, Mai­la Pak­ka­nen, 67, jut­te­lee 98-vuo­ti­aal­le yksin asu­val­le van­huk­sel­le, jota käy avus­ta­mas­sa maa­nan­tai­sin ja perjantaisin.

Van­hus istah­taa keit­tiön­pöy­dän ääreen ja tart­tuu varo­vas­ti sima­la­siin. Mai­la siir­tää teke­mi­ään ostok­sia jää­kaap­piin ja jut­te­lee samal­la nii­tä näitä.

Lap­peen­ran­ta­lai­nen Mai­la kuu­luu Osuus­kun­ta Moni­toi­mi­se­nio­rei­hin. Sen jäse­net avus­ta­vat ikäih­mi­siä, vete­raa­ne­ja ja lap­si­per­hei­tä sekä teke­vät sii­vouk­sia ja pie­niä rakennus‑, kun­nos­tus- ja pihatöitä.
Mai­la liit­tyi osuus­kun­taan vuo­si sit­ten ehdit­ty­ään olla vuo­den eläkkeellä.

”Olen yksi­ne­lä­jä, ja lap­sen­lap­set­kin ovat jo niin iso­ja, ettei­vät tar­vit­se hoi­ta­jaa. Vuo­si jou­te­no­loa riit­ti – ei minua tyy­dyt­tä­nyt se, että käyn kak­si ker­taa päi­väs­sä käve­le­mäs­sä ostos­kes­kuk­ses­sa. Halusin päi­vii­ni ryt­min ja jotain hyö­dyl­lis­tä teke­mis­tä, kun olen vie­lä ter­ve ja ener­gi­aa riittää.”

Tänään on maa­nan­tai ja pyyk­ki­päi­vä. Mai­la saat­taa van­huk­sen soh­val­le lepää­mään, kerää sit­ten pyy­kit mukaan­sa ja läh­tee vie­mään nii­tä pesu­tu­paan. Hän huik­kaa van­huk­sel­le, että poik­ke­aa vie­lä illal­la tuo­maan kui­vat pyy­kit takaisin.

Van­huk­sen kaik­ki omai­set asu­vat kau­ka­na, joten apua tar­vi­taan. Mai­lan lisäk­si hänen luo­naan käy­vät kotihoitajat.

Ilman elä­ke­läis­ten apua ei selvitä

”Van­hus­ten­hoi­dos­ta ei tul­la sel­viä­mään ilman elä­ke­läis­ten apua”, sano­vat Moni­toi­mi­se­nio­rei­den hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Kirs­ti Leh­to­nen ja Mai­la Pakkanen.

Yhä useam­pi van­hus asuu koto­naan, koti­hoi­to on tiu­kil­la ja yli­mää­räi­siä käsiä kai­va­taan kipeäs­ti. ”Me osuus­kun­ta­lai­set voim­me olla läs­nä ja antaa aikaa van­huk­sil­le toi­sin kuin koti­hoi­ta­jat. He ovat koh­tuut­to­man pai­neen alla ja jou­tu­vat kii­reh­ti­mään pai­kas­ta toi­seen. Me kaik­ki teem­me tätä sydä­mel­läm­me, mut­ta eläk­keel­lä ole­van osuus­kun­ta­lai­sen on hel­pom­pi pysäh­tyä ja olla läs­nä”, Mai­la sanoo.

Osuus­kun­ta­lais­ten vah­vuu­te­na on elä­män­ko­ke­mus. Van­hus­pal­ve­luis­sa se tar­koit­taa myös ikä­to­ve­ruut­ta: on help­poa alkaa raken­taa suh­det­ta asiak­kaa­seen, kos­ka aut­ta­ja ja asia­kas ovat samal­la aaltopituudella.

Aitoa aut­ta­mi­sen halua

Osuus­kun­nan senio­rit ovat iäl­tään 63–82 vuot­ta. Taus­tat ovat moni­nai­sia. Osuus­kun­ta­lais­ten jou­kos­sa on muun muas­sa enti­siä ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sia, pank­ki­vir­kai­li­joi­ta, toi­mis­to­työn­te­ki­jöi­tä, teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­tä ja yrit­tä­jiä. Mai­la teki työ­uran­sa työ­voi­ma­hal­lin­nos­sa koulutussuunnittelijana.

Lap­peen­ran­nas­sa ja Kou­vo­las­sa vai­kut­ta­vien osuus­kun­tien toi­min­ta on luvan­va­rais­ta ja val­vot­tua. Jäse­nek­si voi pääs­tä, jos on aitoa aut­ta­mi­sen halua ja halua olla yhteis­kun­nan toi­mi­va jäsen. Mai­lal­la, joka toi­mii myös osuus­kun­tien it-vas­taa­va­na, on työ­ko­ke­muk­sen­sa lisäk­si koke­mus­ta omien las­ten, las­ten­las­ten sekä äidin hoidosta.

”Äiti­ni sai­ras­ti Alz­hei­me­rin tau­tia, ja hoi­din hänet koto­na lop­puun asti.

Koko elä­män kirjo

Mai­la tekee sii­vous­keik­ko­ja ja avus­taa lap­si­per­hei­tä ja van­huk­sia. Tänään hän on käy­nyt aamul­la sii­voa­mas­sa. Illal­la hän menee vie­lä erää­seen per­hee­seen hoi­ta­maan lap­sia parik­si tunniksi.
Hän las­kes­ke­lee, että tekee osuus­kun­nas­sa kes­ki­mää­rin 15–20 tun­tia viikossa.

”Paras­ta täs­sä työs­sä ovat kii­tol­li­set, iha­nat asiak­kaat sekä se, että työt eivät jää pyö­ri­mään pää­hän. Kun ne on teh­ty, ne on tehty.”

”Pidän myös sii­tä, että voin itse suun­ni­tel­la päi­vä­ni. Minul­la on yleen­sä jokai­sel­le päi­väl­le jota­kin, mut­ta päi­vien pituus vaih­te­lee. Toki pidän huo­len myös sii­tä, että olen eläk­keel­lä – käyn kun­to­sa­lil­la, sau­va­kä­ve­le­mäs­sä ja lavatansseissa.”

”Aion teh­dä tätä työ­tä niin kau­an kuin ter­veyt­tä ja moti­vaa­tio­ta riit­tää. Täs­sä näkee koko elä­män kirjon.”

Artik­ke­li on jul­kais­tu ensi ker­ran Viva-leh­des­sä 6/19.

Samankaltaiset artikkelit